Pientä pinta remonttia :P

Eipä tarvitse miettiä , mihin ne rahat ja aika menevät tulevaisuudessa. Kuistille tuli vettä kuin ämpäristä olisi kaatanut ja ylläripylläri kattohan vuotaa ja kaikki seinät ovat litimärät, joten kaikki rakenteet menevät purkuun..
Huoh. Kyllästyttää ja ketuttaa koko homma.

Lähipiirini tietää

, että olen auttamaton hamsteri. Hamstraan lankaa, kankaita, kahvipusseja ( niistä voi joskus tehdä jotakin), ohjeita ja käsityöaiheisia kirjoja jne .

Tämä on pienehkö ongelma ja siihen pitäisi tulla stoppi. Blogin alusta voikin lukea, että olen langasostokiellossa (tästä on lipsuttu pari kertaa ) ja nyt alkaa myös ohjeiden ostolakko (saa nähdä, miten ämmän käy.) Sillä poikkeuksella, että ohjeiden ostolakko ei koske Ravelryyn jo listattu töitä (näitä on 30 kpl ,joten liikkumavaraa on).

Ravelryn mukaan minulla on noin 387 ohjetta, joten en oikeasti tarvitsi enää yhtään ohjetta. Jos tekisin yhden ohjeen kuukaudessa minulta menisi tuohon noin 33 vuotta, että saisin kaikki ohjeet kudottua ei taida siis toteutua.

Koska kuitenkin vastaan tulee ihana ohje, joka on pakko saada ,niin porsaan reiäksi tehdään, kun viisi jo olemassa olevaa ohjetta on tehty. Voidaan ostaa yksi .
Ensimmäiseksi projektiksi otetaan tämä . Kummitytölle kesäksi.

Netissä vietetty aika / muu elämä

Havahduin pohtimaan, että vietän netissä aivan liikaa aikaa: foorumit, facebook, tämä blogi ja loputon bittiavaruus. Se nielaisee ja vie vapaa-ajan, aivan kuin ei olisi muuta tekemistä kuin seurailla, mitä muut ihmiset tekevät. Päätinkin tietoisesti, että jätän facebookin joksikin aikaa, jos tuntuu paremmalta , jätän sen kokonaan.

Blogistania en halua jättää. Täällä on kuitenkin kokonaisia tarinoista, hyödyllisiä ideoita ja mikä parasta, jotakin kaunista siihen harmaaseen elämään. Blogistania taitaa osittain korvata minulle ne ihmissuhteet, ystävät, joita ei oikeammin olekaan omassa elämässä. On muutama ihminen , joka soittaa ja kysyy, mitä kuuluu, ja monta joista ei ole kuulunut enää pitkään aikaan mitään. Luultavammin ihan omasta syystä. Monesti olen pohtinut, että ystävyys on minun kohdalla kuin ohi virtaava joki. Se ei vain pysähdy, eikä sitä pysty pysäyttämään. Onneksi kuitenkin esim. koiraharrastuksen ja käsitöiden kautta olen pystynyt toteuttamaan tuota sosiaalistakin puolta itsessäni , ja ihan tavannutkin ihmisiä reaalielämässä.

ps. Kyllä, se ihmismieli on heikko. Facebookista pystyin olemaan poissa jopa 2 päivää :O Tosin Facebookin käyttö kotona on jäänyt minimiin, sillä periaate "ei naamakirjailu lapsen ollessa hereillä "on toteutunut ihan loistavasti :D

Pikku hiljaa

Työpaikkailmoituksia on luettu ja joitakin hakemuksia täytetty. Pohdintoja on tehty, voisiko työmatka pidetä ja jos voisi, niin millä ehdoilla? Kuka siitä maksaa, poika , perhe-elämä vai koirat?

Onnistuisiko se vai tietäisikö se muuttoa? Toisaalta, jos YT-neuvotteluiden myötä kenkää tulee, niin sitten se on vaan pidennettävä sitä työmatkaa..

Uutta

Jotain Uutta olisi kehiteltävä. Toivoisin niin kovasti löytäväni uuden työpaikan. Nykyisen työpaikan ilmapiiri on nätisti sanottuna ahdistava. Ei minkäänlaista sosiaalista myötätuntoa, vain oman eduntavoittelua, ja valokeilassa paistattelua. Ahdistaa.
Just me, my and mine.

Meillä keräillään voimia

Inspiraatio hukassa ja iltaisin uuvahdan, jo yhdeksän jälkeen sänkyyn. Pojan nukuttaminen on tainnut olla enemmän äidin nukuttamista.

Ilmeisemmin melkein tulipalo kuivausrummusta, koiran varpaan amputaatio, työpaikalla aloitetut Yt-neuvottelut ja tuon meidän kolmivuotiaan itsenäistymiskausi , todellakin vaativat omansa. Toivottavasti pian olisi jotakin näytettävääkin, tällä hetkellä olen kutonut yhtä sukkaa 2 viikkoa, joten se kertonee kaiken keskittymistasosta. Huomaan kuitenkin ajattelevani jo lankoja ja uusia projekteja, ompelukonetta ja kankaita, mutta valitettavasti voimia ei nyt ole toteuttaa mitään.