Isänpäivä

Mun rakkaat ,ja pojan päiväkodissa tekemä lyhty.

Köyhyys on suhteellista

Köyhyys on varmaan suhteellista ja meidän perheessä ainakin. Asumme vanhassa omakotitalossa koirien kanssa, joten monen sukulaiseni mielestä tämä on ihan itse aiheutettua. Mitä teemme jatkuvaa remonttia tai mitä olet hankkinut koiria ?

Varmaakin se on näinkin , mutta onkohan heistä kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, ettei meidän perheessä kumpikaan ole saanut mitään valmiiksi ?  Ei ole tullut ennakkoperintöä , eikä kummallakaan meistä ole rahakasta työtä. Olemme duunariperhe, emme edes keskiluokkaa tuloinemme.  Jos emme asuisi tässä talossa vaihtoehtomme olisi kerrostalokolmio vuokralla, en tiedä sitten oltaisiinko yhtään onnellisempia. Tuskinpa vain. Tietysti sillä erolla, ettei tarvitsisi tehdä remonttia ja koirienkin pitäminen olisi vaikeampaa.  Ei tarvitsisi kasvattaa, ei sitten yhtään, sillä tietenkään ei ole mitään merkitystä, onko kasvattaminen ollut minulle haave ja ovatko koirat minulle tärkeitä. Ei tietenkään, vain sillä on merkitystä, voidaako me matkustaa monta kertaa vuodessa Espanjaan katsomaan sukulaisia, jotka ovat sinne itse halunneet muuttaa.

Köyhyys meidän perheessä tarkoittaa sitä, ettemme todellakaan voi tehdä samoja asioista kuin muut meidän perheessä. Emme voi matkustella tai ostella silmittömästi tavaraa tai palveluita, mutta en tiedä sitten onko se kovin vahingollista.
Toki se tekee surulliseksi, kun omaa isäänsä ei näe koko vuonna vain sen vuoksi, ettei sinulla ole varaa matkustaa, mutta se, mitä en ymmärrä on se, että miten se on minun vikani, ettei minulla siihen ole varaa. Sen vuoksi ,että minulla koiria. Ilmeisemmin.

Köyhyys on suhteellista , sillä toisen mittapuun mukaan emme ole kovinkaan köyhiä, mutta se, että joutuu jatkuvasti puolustelemaan omaa elämää omille sukulaisilleen on todella raskasta ja inhoittavaa.Saatika se, että huomaa olevansa juorujen ja arvostelun kohteena.

Hassua, miten se, että on koko ikänsä tehnyt töitä oman elämänsä eteen ei mitenkään suojele sitä arvostelulta.

Ensimmäinen kirjoneuleeni sitten kouluvuosien

Ilmoittauduin Lapaskuuhun ja ajatuksena oli, että joskos kokeilisin neuloa kirjoneulelapasen.

Ohjeena on isoäidiltä peritty Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt ja sieltä harjoittelukintaat.  Teen ohjetta soveltaen ja peukalossa taisin jo mokailla, mutta täytyy tehdä sitten samat virheet siihen toiseenkin kintaaseen.

Mielenkiintoista, koukuttavaa ja hidasta , vaikka lopputulos ei olekaan järin tasaista ja kaunista.  Josko saan valmiiksi asti , mitä luultavammin koitan tehdä toisetkin. Näihin lapasiin saisi tosiaan upotettua ne kaikki jämälankakerät.

Koirahousut

Pojalle koirahousut Muru-neuloksesta . Housut ovat olleet leikattuna jo kuukausia, mutta  15 minuutin ompelus ja vihdoin ne ovat valmiina. Käyttäjä on iloinen ja äiti tyytyväinen, etteivät housut ehtineet liian pieniksi.

Samaisesta neuloksesta tehtiin pojalle myös pipo, joka vuorattiin valkoisella fleecellä. Piposta ei ole vielä kuvaa, mutta josko tuo kamera sen verran suostuisi vielä toimimaan, että saisin siitä kuvan. Odotan tosissaan veronpalautuksia, jotta saisin uuden kameran. Uuden kameran, jossa olisi vähän enemmän ominaisuuksia, etteivät kaikki kuvat olisi niin pimeitä ja suttuisia.

Buttony vol 2

Mustan kutominen on mustan kutomista, pimeää ja tuskaista . Tämän villatakin tekemiseen meni yli puoli vuotta.  .Toki tässä välissä on tullut tehtyä muutakin, mutta hieman liikaa mustaa tällä kertaa.

Musta villatakki on monikäyttöisin ja erityisesti pidän tästä mallista, sillä tämä on toinen tätä mallia. Luultavasti teen kolmannenkin, kun tämä on käytetty loppuun. Piristykseksi ompelin keltaiset napit, sillä mustan lisäksi , pidän erityisesti keltaisesta väristä.

Saamaton..

miten toinen osapuoli voi olla niin saamaton, että mitään ei saa aikaiseksi ilman pyyntöä, naukumista, käskemistä ? Miten toinen voi olla ,niin välinpitämätön yhteistä kotia kohtaan ? Miten se yhteinen koti on toiselle, niin arvoton, ettei viitsi tehdä siellä mitään ?

 Mitä siitä pitäisi ajatella ja kuinka kauan sellaista voi ja pitää sietää?

Tänään katkesi kamelin selkä. Sain hillittömän raivokohtauksen. 12 tunnin työpäivä , pitkät ajomatkat pimeässä, patti kyljessä ja väsymys raha-asioiden kanssa painimisesta tekivät tehtävänsä. Tuntuu , etten jaksa enää yhtään. En yhtään.

Näyttelyissä

Emäntää jännitti niin,että vein ensin väärän koiran kehään. Uskomatonta, mutta ei näköjään mahdotonta.
Molemmat pikkutoivot saivat kunniapalkinnon ja sijoittuivat omassa luokassaan toiseksi. Kasvattajan näkökulmasta kasvatin arvostelu oli todella hyvä, mutta lisää treeniä kehiin kuitenkin ,sillä nyt ei oltu harjoiteltu yhtään ja se näkyi kauas. :O

Pomppu

Tässä se nyt olisi OmppuPomppu pojalle. Napit ovat pojan itse valitsemat.  Äiti on tyytyväinen ja pojasta se on tosi hieno.

Tällä hetkellä..

Kudon lapselle OmppuPomppua  siitä tulee kaunis, vaikka langan vaihtamisen vuoksi jouduinkin enemmän suorittamaan laskutoimituksia. Samaan kutomissyssyyn tehdään myös villahousuja. Josko tämä ratkaisu kelpaisi viisivuotiaalle, joka niin kovin karsastaa villahaalaria .

Samalla mietin, että onko oma keho tekemässä tepposta, sillä jo kerran vaarattomaksi todettu pahkura kyljessä näyttää kasvaneen ja muuttaneen muotoaan. Naurettavaa kyllä pikaisen lääkäriin menon vuoksi olen siirtynyt asioiden vatvomiseen. Liioittelenko vai en ? Siinäpä hyvä kysymuys, johon lääkäri osaisi kerralla vastata.

Slow food - karjalanpiirakoita

Tein näitä ensimmäisen kerran itse. Todella rumia, mutta maistuvat. Ehdottomasti pääsevät harjoituslistalle, mutta tässä asiassa pitää metsästää se mummon resepti jostakin . Nämä oli suoraan pussinkyljestä.

Mietin tänään..

Jäin miettimään tänään sellaista asiaa kuin ystävyys ja yksinäisyys. Tulin siihen tulokseen, että ilmi selvästi olen niitä ihmisiä , joille yksinäisyys on paljon tutumpaa kuin ystävyys.  Suurimmaksi osaksi sen unohtaa, sillä menossa ovat niin kutsutut ruuhkavuodet , jolloin rauhalliset hetketkin ovat harvinaisia.  Hämmästyin nimittäin tänään, kun minulta kysyttiin, mitä minulle kuuluu. En muista, että kukaan olisi kysynyt sitä minulta vuosiin. Häkellyin kysymyksestä niin,etten osannut edes vastata mitään.

Jäin myös miettimään sellaista, että  kun luulet puhuvasi asioistasi luottamuksella, niin se ei aina menekään niin.  Huomaatkin, että on ihmisiä, jotka tietävät asiasi paljon paremmin kuin tiesitkään. Sekin on  asia, joka vain lisää sitä yksinäisyyden tunnetta. Asia , joka tekee sinut vain surulliseksi.

Mietin joskus, että usein minusta varmaan ajatellaan, että he tietävät, mitä minun elämässä tapahtuu ja mitä minä ajattelen, vaikka onkohan heistä kukaan oikeasti kysynyt, mitä minulle kuuluu.

Ihmisten lokerointi on helpompaa kuin uskoisikaan, mutta meneeköhän se todella niin, josko sitä ei itsekään tiedä, mitä muille todella kuuluu.

Takki käytössä

Tässä kuvassa on hurmaava sijoitustyttömme Minni . Minnistä toivotaan parin vuoden päästä emoa b-pennuille. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)  Minnillä on kätevän emännän tekemä syystakki.

Valivali

Puuh..  Perheen lähellä oleva ihminen on pahasti alkoholisoitunut.  Huomaamatta tämä vie voimia paljon myös perheen sisällä.  Ei haluaisi, eikä jaksaisi kantaa murhetta aikuisesta ihmisestä.  Pahinta tässä on ,että ei oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua puuttua vai ei ? Siinäpä pulma. 

Pala pul-kangasta + aika monta tuntia tuskaa = hanskat

Olin viikolla muutaman päivän sairaslomalla, sillä ääntä ei tullut . Ajatuksena oli puuhastella jotakin pientä kivaa . No enpä sanoisi, että oli niin kivaa. Tein kahdet hanskat, joista toisista tuli käyttökelpoiset, ja edelleen hieman kaihertaa. Jatkan hanskaharjoituksia, kunhan olen ensin toipunut tästä kokemuksesta. Ainoa asia , mikä lohduttaa on se, että sain jälleen hieman kankaita kaapista tuhottua.

Hanskoissa on jo likaa, sillä niitä on  ahkeraan käytetty.

Kettu Repolainen

Kettuja on vilahdellut blogeissa,  ja nyt semmoinen on meilläkin . Sekä äiti että poika ovat iloisia. Ohjeena on Raila Myntin :Pehmeitä Leluja.  Kiitos ohjeen löytymisestä on Lahden kirjaston,josta kirja löytyi . Ajatuksena on valmistaa muutama pehmo siitä joulupaketteihin . Onneksi kirja on minulla vielä kokonaisen kuukauden
Kaikki varusteet kettuun löytyivät kotoa, josta hamsteri on iloinen. Kaapeissa on vähän enemmän taas tilaa.  Silmät ja nenä on tilattu aikoinaan Ameriikasta asti, mutta sisuksena on ihan mummilta asti hillottua vanua.  Päällyskangas on keräilty jämätilkuista ja vatsan paksuflanelli on aikoinaan saatu ystävältä. Neniä on vielä 4 kappaletta jäljellä, joten muutama pehmo olisi vielä tulossa.

Viipurissa

Tein siskon ja äidin kanssa päivämatkan Viipuriin.  Matkan järjesti siskon koulu ja matkaseura olikin ,mitä parhaita.  Viipurissa kävimme pyöreässä tornissa syömässä, jota en voi valitettavasti suositella.  Kyseisen ravintolan palvelu on erittäin huonoa, ja ilmeisemmin siellä tarjoillaan edellisten asiakkaiden viinit seuraaville. Saimme nimittäin jääkaapissa seisoneet punaviinit, jota maistuivat väljähtyneille. Mainittuamme, että tahdomme viinin lämpimän, viini keitettiin.  No , yllättäin emme juoneet niitä. Matkailu avartaa..
Matkan pääkohde oli Monrepos-puisto , joka oli kaunis omassa ränsistyneisyydessäänkin.  Puistoa voi suositella , mutta sään pitäisi olla ehkäpä hieman lämpimämpi, sillä puisto sijaitsee meren rannalla ja kun mereltä tuulee, niin siellä on kylmä. Uskoisin, että 10 vuoden päästä puiston tila on huomattavasti parempi, sillä puistolle on myönnetty kunnostusrahaa ilmeisemmin Maailmanpankin toimesta.

 

Surullisen kuuluisa viini ylhäällä.

 Monrepos-puiston kartanon päärakennus ylhäällä.  Suljettu ja perin ränsistynyt.

Niin ja ne leivokset. Nam. Löydettiin siis hyvä kahvila Viipurista.

Jos menen seuraavan kerran Viipuriin menisin Viipurin linnaan tai eremitaasiin

Urosvöitä, sotkua ja sukkaa

Tein pyynnöstä urosvöitä ranskanbulldogeille. Nämä ovat siis vöitä,  joita laitetaan uroksille , etteivät merkkaile pitkin asuntoa. Mielestäni yllättävän kätevä ajatus.

 

 Materiaalina kaapista löytyneet PUL- ,velour-, frotee- ja trikoopalat.

Urosvyö suljettuna ja alla avattuna. Kiinnityksenä leveä tarranauha. Aikaa vyöhön menee kaikkiaan noin 45 minuuttia (kankaiden valitseminen, leikkaus, saumurointi, ompelu ja langanpäiden päättely). Ei hankala homma ollenkaan.

Kodissamme asustaa kaaos ( jälleen tai edelleen). Siirsimme alakerrasta kaapin yläkertaan, jotta mieheni ja minä saatiin omat vaatekaapit. ( Ei tosiaan ole hauskaa jakaa vaatekaappia henkilön kanssa, jolla on huomattavasti enemmän vaatteita kuin itsellä. Jotenkin ne omien vaatteiden tila vain kutistuu kutistumistaan. )

Alkuperäisenä ajatuksena oli ostaa yksi kaappi lisää, mutta tämä koko on Ikeassa lopetettu, joten siirto hommiin jouduttiin. Kaapin siirrossa meni 5 tuntia, sillä kaappi piti tietenkin purkaa osiin, ja lampun paikkaakin piti meidän siirtää. Niin ja vaatteet niistä laatikoista kaappeihin ja sängyn siirtokin piti tehdä.. Ei ihan pikku homma siis. 

Yläkertasta puuttuu lamppu nukkumistilasta, ja tietysti pikku tuunaus.  Kunhan yläkerta on valmis laitan tänne siitä kuvia. 

Sotkukuvien tarkoituksena on muistuttaa minua siitä, että kun saan kaiken valmiiksi, niin se tosiaan kannatti.

 Ja ne sukat, oi ne on kerrankin ihanat ja sopivat. Ainoa miinus on , että tuo harmaa lanka pörröttyy käytössä. Onhan se tietysti niinkin, että halvalla ei saa parasta.

Ompeluksia ja kalamarkkinoita

Miehelle pipo ja muuta kivaa. .   Tänä viikonloppuna nautimme  Lahden perinteisistä Kalamarkkinoista. Hyvä tunnelma ja markkinat paranevat vuosi vuodelta. Mieheni, joka ei edes syö kalaa käy markkinoilla mielellään. 

Tänä vuonna ostettiin metrilakua, hunajaa, afrikkalaiset helmet ja brittiläistä toffeeta. Toffee oli mieletön löyty , ja niin hyvää.

Villasukat minullekko?

Saa nähdä, olenko vihdoin saanut sukkamörön selätettyä .  Jokin mystinen taitolaji tämäkin, sillä kyllä ne muille onnistuu, mutta itselle ei.  Lankana ihan Novitan Nallea sekä värjättynä että suoraan hyllystä. Tykkään tästä langasta, toivottavasti ei tee temppuja pesukoneessa.

Värjäys on tehty ihan etikalla, sitruunahapolla ja elintarvikeväreillä.  Kummitytön äidin kanssa värjäiltiin lankaa pieni määrä. Oma ajatus oli värjätä muutama kerä tehosteväriksi ja kaksi vihreänsävyistä kerää sitä syntyikin.  Oranssi meni kummitytölle ja  kirjavankukertava odottelee vielä vyyhtinä. Langasta tuli uskomattoman ruma, mutta josko sitäkin voisi johonkin käyttää..

Viikonlopun saalista

 Ompelin lisää takkeja, koska kyseessä on takki  ranskanbulldogille, piti etuosan kaavaa hieman suurentaa. Alla suurennus juniorikoon takkiin. Aikuiselle kaavaa pitää vielä pidentääkin ;)  Kaavana on siis Suuri Käsityölehti 3 /2011 , koiran kääntöviitta modattuna.

Takkien lisäksi tein trikoopipoja. Malli löytyi täältä.  Kuvassa pojalla vihreä nenä :/ Törmäsi päiväkodissa puusohvaan tiistaina , ja oli ihan päivystytykseen asti päässyt. Onneksi ei ollut käynyt pahemmin. Trikoo on pojan itse valitsema. :)