Ensimmäinen kirjoneuleeni sitten kouluvuosien

Ilmoittauduin Lapaskuuhun ja ajatuksena oli, että joskos kokeilisin neuloa kirjoneulelapasen.

Ohjeena on isoäidiltä peritty Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt ja sieltä harjoittelukintaat.  Teen ohjetta soveltaen ja peukalossa taisin jo mokailla, mutta täytyy tehdä sitten samat virheet siihen toiseenkin kintaaseen.

Mielenkiintoista, koukuttavaa ja hidasta , vaikka lopputulos ei olekaan järin tasaista ja kaunista.  Josko saan valmiiksi asti , mitä luultavammin koitan tehdä toisetkin. Näihin lapasiin saisi tosiaan upotettua ne kaikki jämälankakerät.

Koirahousut

Pojalle koirahousut Muru-neuloksesta . Housut ovat olleet leikattuna jo kuukausia, mutta  15 minuutin ompelus ja vihdoin ne ovat valmiina. Käyttäjä on iloinen ja äiti tyytyväinen, etteivät housut ehtineet liian pieniksi.

Samaisesta neuloksesta tehtiin pojalle myös pipo, joka vuorattiin valkoisella fleecellä. Piposta ei ole vielä kuvaa, mutta josko tuo kamera sen verran suostuisi vielä toimimaan, että saisin siitä kuvan. Odotan tosissaan veronpalautuksia, jotta saisin uuden kameran. Uuden kameran, jossa olisi vähän enemmän ominaisuuksia, etteivät kaikki kuvat olisi niin pimeitä ja suttuisia.

Buttony vol 2

Mustan kutominen on mustan kutomista, pimeää ja tuskaista . Tämän villatakin tekemiseen meni yli puoli vuotta.  .Toki tässä välissä on tullut tehtyä muutakin, mutta hieman liikaa mustaa tällä kertaa.

Musta villatakki on monikäyttöisin ja erityisesti pidän tästä mallista, sillä tämä on toinen tätä mallia. Luultavasti teen kolmannenkin, kun tämä on käytetty loppuun. Piristykseksi ompelin keltaiset napit, sillä mustan lisäksi , pidän erityisesti keltaisesta väristä.

Saamaton..

miten toinen osapuoli voi olla niin saamaton, että mitään ei saa aikaiseksi ilman pyyntöä, naukumista, käskemistä ? Miten toinen voi olla ,niin välinpitämätön yhteistä kotia kohtaan ? Miten se yhteinen koti on toiselle, niin arvoton, ettei viitsi tehdä siellä mitään ?

 Mitä siitä pitäisi ajatella ja kuinka kauan sellaista voi ja pitää sietää?

Tänään katkesi kamelin selkä. Sain hillittömän raivokohtauksen. 12 tunnin työpäivä , pitkät ajomatkat pimeässä, patti kyljessä ja väsymys raha-asioiden kanssa painimisesta tekivät tehtävänsä. Tuntuu , etten jaksa enää yhtään. En yhtään.

Näyttelyissä

Emäntää jännitti niin,että vein ensin väärän koiran kehään. Uskomatonta, mutta ei näköjään mahdotonta.
Molemmat pikkutoivot saivat kunniapalkinnon ja sijoittuivat omassa luokassaan toiseksi. Kasvattajan näkökulmasta kasvatin arvostelu oli todella hyvä, mutta lisää treeniä kehiin kuitenkin ,sillä nyt ei oltu harjoiteltu yhtään ja se näkyi kauas. :O

Pomppu

Tässä se nyt olisi OmppuPomppu pojalle. Napit ovat pojan itse valitsemat.  Äiti on tyytyväinen ja pojasta se on tosi hieno.

Tällä hetkellä..

Kudon lapselle OmppuPomppua  siitä tulee kaunis, vaikka langan vaihtamisen vuoksi jouduinkin enemmän suorittamaan laskutoimituksia. Samaan kutomissyssyyn tehdään myös villahousuja. Josko tämä ratkaisu kelpaisi viisivuotiaalle, joka niin kovin karsastaa villahaalaria .

Samalla mietin, että onko oma keho tekemässä tepposta, sillä jo kerran vaarattomaksi todettu pahkura kyljessä näyttää kasvaneen ja muuttaneen muotoaan. Naurettavaa kyllä pikaisen lääkäriin menon vuoksi olen siirtynyt asioiden vatvomiseen. Liioittelenko vai en ? Siinäpä hyvä kysymuys, johon lääkäri osaisi kerralla vastata.