Köyhyys on varmaan suhteellista ja meidän perheessä ainakin. Asumme vanhassa omakotitalossa koirien kanssa, joten monen sukulaiseni mielestä tämä on ihan itse aiheutettua. Mitä teemme jatkuvaa remonttia tai mitä olet hankkinut koiria ?
Varmaakin se on näinkin , mutta onkohan heistä kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, ettei meidän perheessä kumpikaan ole saanut mitään valmiiksi ? Ei ole tullut ennakkoperintöä , eikä kummallakaan meistä ole rahakasta työtä. Olemme duunariperhe, emme edes keskiluokkaa tuloinemme. Jos emme asuisi tässä talossa vaihtoehtomme olisi kerrostalokolmio vuokralla, en tiedä sitten oltaisiinko yhtään onnellisempia. Tuskinpa vain. Tietysti sillä erolla, ettei tarvitsisi tehdä remonttia ja koirienkin pitäminen olisi vaikeampaa. Ei tarvitsisi kasvattaa, ei sitten yhtään, sillä tietenkään ei ole mitään merkitystä, onko kasvattaminen ollut minulle haave ja ovatko koirat minulle tärkeitä. Ei tietenkään, vain sillä on merkitystä, voidaako me matkustaa monta kertaa vuodessa Espanjaan katsomaan sukulaisia, jotka ovat sinne itse halunneet muuttaa.
Köyhyys meidän perheessä tarkoittaa sitä, ettemme todellakaan voi tehdä samoja asioista kuin muut meidän perheessä. Emme voi matkustella tai ostella silmittömästi tavaraa tai palveluita, mutta en tiedä sitten onko se kovin vahingollista.
Toki se tekee surulliseksi, kun omaa isäänsä ei näe koko vuonna vain sen vuoksi, ettei sinulla ole varaa matkustaa, mutta se, mitä en ymmärrä on se, että miten se on minun vikani, ettei minulla siihen ole varaa. Sen vuoksi ,että minulla koiria. Ilmeisemmin.
Köyhyys on suhteellista , sillä toisen mittapuun mukaan emme ole kovinkaan köyhiä, mutta se, että joutuu jatkuvasti puolustelemaan omaa elämää omille sukulaisilleen on todella raskasta ja inhoittavaa.Saatika se, että huomaa olevansa juorujen ja arvostelun kohteena.
Hassua, miten se, että on koko ikänsä tehnyt töitä oman elämänsä eteen ei mitenkään suojele sitä arvostelulta.
