Global Warming - lämmikettä kevääseen

Sain tahkottua neuleen valmiiksi yllättävänkin nopeasti eli kahdessa viikossa, joista toisena viikkona ei oikeastaan neulottukaan. Paidan ohjehan on Suvi Simolan Global Warming, ja linkki ohjeeseen löytyy aikaisemmasta postauksesta. Neule on tehty Floricasta, jota kului kolme kerää eli hintaa tälle neuleelle tuli 5,85 € , joten ei paha ollenkaan. Kelpaa mulle, ja nyt päästääkin huiviprojektin kimppuun. Huiveista pitäisi tehdä, joko tämä tai tämä . Luultavasti otan tuon ensimmäisen puikoille, kun juuri nyt aivokapasiteetti ei riitä englannin kääntämiseen .

Kasvia kasvamaan

Siinähän sitä olis kasvimaa kirjaa luettavaksi, ja pojan valitsemia kasveja kasvatettavaksi. Kukkiakin pitää kuulemma laittaa. Tänään on istutusoperaatiota tiedossa. Saas nähdä, miten meidän käy, kun äiti ei ole erityisen hyvä näissä jutuissa.

Ei niin helppoo

Otapa kahdesta koirasta kuva, ei niin helppoa. Tässä otos 38 , jep jep.

Voihan tuhkaa

Siskon tyttö on jumissa Brysselissä, muutamien tuttavien matka Suomeen tai Suomesta on peruuntunut, voihan tuhkaa.

Historiallinen tapahtuma, kun saa koko Euroopan sekaisin, mutta kyllä minä aktiivisesti toivon, ettei tarvitse omaa lomamatkaa kesäkuussa peruuttaa..

Väsymys painaa ja saamattomuus, mutta ehkäpä se tästä.

Sain kuin sain sen valmiiksi

Kummitytölle jotakin valmista, kunpa se olisi sopiva . Kutoessa tulin siihen tulokseen, että alpakkalangat eivät valitettavasti sovi minulle lainkaan. Armoton kasvojen kutiaminen alkaan, kun on vähän aikaa kutonut. Voi harmillista, sillä alpakkalangat ovat niin pehmoisia ja mukavantuntuisia iholla.

Seuraavaksi ilmeisemmin tämä tai tämä , kun vain saisin päätettyä, että kummasta aloittaisi. Äidillekin pitäisi aloittaa huivia äitienpäiväksi, mutta mikä malli ja mistä langasta?

Meillä on ranskanbulldoggeja

Meillä on siis neljä kappaletta ranskanbulldoggeja. Koiria , jotka nyky Suomessa ovat nousseet suorastaan buumin huipulle. Valitettavasti tämän buumin myötä on Suomessa pentutehtailtu ja Suomeen on paljon tuotu "ranskanbulldoggeja". Siis ranskanbulldogin näköisiä koiria, joilla ei ole papereita ja joiden alkuperää ei tunneta.

Valitettavasti tässä kohtaa olen armoton. ÄLÄ osta paperitonta koiraa. Paperiton koira on aina tuotos jonkilaisesta kärsimysnäytelmästä. Todennäköisesti paperittoman koiran emä on liian usein pennutettu, huonoissa oloissa asuva, pentulaatikkoon liimaantunut langanlaiha narttu, jonka elämän valo silmissä on, jo hiipunut. Narttu pääsee hengestään, joko pentutehtailijan tai liian useiden pentujen myötä usein hyvin nuorena.

Ei mulla muuta.

Jep jep, se olisi sitä työyhteisöä

Toinen työyhteisön jäsen sai lapsen ja tulee käymään vauvan kanssa, kun toinen työyhteisön jäsen jättää tulematta työpaikalle sinä päivänä, kun toinen tulee lapsen kanssa käymään.

Mitähän tästä oikein pitäisi ajatella? Se, että jos ei pidä lapsista, niin ei sen voisi kaiketi aikuinen ihminen nielaista?

Käsitöitä ja merielämää

Viimeisin tavoitteeni on toteutumassa eli ihan oikea käsityökin . Käsityö otti isomman harppauksen valmistumiseen, kun eilen ajeltiin Helsinkiin kurkkimaan Sealifen kaloja.

Poika tykkäsi hirmuisesti. Hankalaa oli ottaa kuvia, kun tuo meidän kamera ei ole erityisen hyvä, joten alla akvaariokuva ja yllä kuva Pojasta, joka tutkii karttaa ja selittää, mitä oli missäkin .