maanantai 29. marraskuuta 2010

Sellainen määrä pettymyksiä, että jo inhottaa..

Huono karma, huono onni, surkeiden sattumusten sarja on kyllä viime aikoina ollut täällä.  Ensimmäisen tuskallisen pettymyksen aiheutti epäonnistunut työnhaku.  Pääsin jopa ns. toiselle kierrokselle, sain mielestäni hyvän arvostelun päätohtorilta, mutta tuloksena oli  " Olemme päättäneet jatkaa toimen hakuaikaa. Käytännössä toteutamme jatkotyön ns. uutena hakuna.  Toivomme, että voimme huomioida  hakemuksenne tässä jatkoprosessissa."  Eli kiitos, mutta ei kiitos. Melkein kelpasit, muttet kuitenkaan.  Pah.

Tämäkään ei olisi niin harmillista, jollei koko ajan pienenä peikkona pyörisi oman työn menettäminen. Toimiston sulkemisella maalaillaan ,ja mitään tulevaisuudesta ei tiedä, ahdistavaa.

Pahinta on kuitenkin se, että meidän pikku bulla on sairastunut. Tai pikemminkin hän on ollut sairas koko ajan, mutta oireet tulivat esille vasta nyt.  Luopuminen on edessä, mutta siitäkään ei tiedetä, että koska.  Voi , itkujen itku.

Näistä syistä ei pahemmin ole energiat käsitöille riittäneet, enkä ole edes blogistaniakaan jaksanut lukea. Villatakkia Eskimosta olen tikutellut kuin Iisakin kirkkoa, miten paksuilla puikoilla ja paksulla langalla työ voikin edistyä niin hitaasti ?

Mitään suurta ei kannata täällä odotella hetkeen. Mä taidain olla enemmänkin kuin vähän allapäin.

1 kommentti:

  1. Masentavaa tosiaan tuollanen epävarmuus ja pettymykset töiden kanssa :( ja kun tulee kerralla noin paljon ikäviä uutisia, ei sitä meinaa jaksaa. Mua ainakin ahdistaa jos en tiedä jotain varmaa elämän suurimpien suuntien suhteen pitkäksi aikaa eteenpäin. Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista

Jättäisithän kommentin, jos jokin heilahti sinussa.