Mietin tänään..

Jäin miettimään tänään sellaista asiaa kuin ystävyys ja yksinäisyys. Tulin siihen tulokseen, että ilmi selvästi olen niitä ihmisiä , joille yksinäisyys on paljon tutumpaa kuin ystävyys.  Suurimmaksi osaksi sen unohtaa, sillä menossa ovat niin kutsutut ruuhkavuodet , jolloin rauhalliset hetketkin ovat harvinaisia.  Hämmästyin nimittäin tänään, kun minulta kysyttiin, mitä minulle kuuluu. En muista, että kukaan olisi kysynyt sitä minulta vuosiin. Häkellyin kysymyksestä niin,etten osannut edes vastata mitään.

Jäin myös miettimään sellaista, että  kun luulet puhuvasi asioistasi luottamuksella, niin se ei aina menekään niin.  Huomaatkin, että on ihmisiä, jotka tietävät asiasi paljon paremmin kuin tiesitkään. Sekin on  asia, joka vain lisää sitä yksinäisyyden tunnetta. Asia , joka tekee sinut vain surulliseksi.

Mietin joskus, että usein minusta varmaan ajatellaan, että he tietävät, mitä minun elämässä tapahtuu ja mitä minä ajattelen, vaikka onkohan heistä kukaan oikeasti kysynyt, mitä minulle kuuluu.

Ihmisten lokerointi on helpompaa kuin uskoisikaan, mutta meneeköhän se todella niin, josko sitä ei itsekään tiedä, mitä muille todella kuuluu.

Takki käytössä

Tässä kuvassa on hurmaava sijoitustyttömme Minni . Minnistä toivotaan parin vuoden päästä emoa b-pennuille. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)  Minnillä on kätevän emännän tekemä syystakki.

Valivali

Puuh..  Perheen lähellä oleva ihminen on pahasti alkoholisoitunut.  Huomaamatta tämä vie voimia paljon myös perheen sisällä.  Ei haluaisi, eikä jaksaisi kantaa murhetta aikuisesta ihmisestä.  Pahinta tässä on ,että ei oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua puuttua vai ei ? Siinäpä pulma. 

Pala pul-kangasta + aika monta tuntia tuskaa = hanskat

Olin viikolla muutaman päivän sairaslomalla, sillä ääntä ei tullut . Ajatuksena oli puuhastella jotakin pientä kivaa . No enpä sanoisi, että oli niin kivaa. Tein kahdet hanskat, joista toisista tuli käyttökelpoiset, ja edelleen hieman kaihertaa. Jatkan hanskaharjoituksia, kunhan olen ensin toipunut tästä kokemuksesta. Ainoa asia , mikä lohduttaa on se, että sain jälleen hieman kankaita kaapista tuhottua.

Hanskoissa on jo likaa, sillä niitä on  ahkeraan käytetty.

Kettu Repolainen

Kettuja on vilahdellut blogeissa,  ja nyt semmoinen on meilläkin . Sekä äiti että poika ovat iloisia. Ohjeena on Raila Myntin :Pehmeitä Leluja.  Kiitos ohjeen löytymisestä on Lahden kirjaston,josta kirja löytyi . Ajatuksena on valmistaa muutama pehmo siitä joulupaketteihin . Onneksi kirja on minulla vielä kokonaisen kuukauden
Kaikki varusteet kettuun löytyivät kotoa, josta hamsteri on iloinen. Kaapeissa on vähän enemmän taas tilaa.  Silmät ja nenä on tilattu aikoinaan Ameriikasta asti, mutta sisuksena on ihan mummilta asti hillottua vanua.  Päällyskangas on keräilty jämätilkuista ja vatsan paksuflanelli on aikoinaan saatu ystävältä. Neniä on vielä 4 kappaletta jäljellä, joten muutama pehmo olisi vielä tulossa.

Viipurissa

Tein siskon ja äidin kanssa päivämatkan Viipuriin.  Matkan järjesti siskon koulu ja matkaseura olikin ,mitä parhaita.  Viipurissa kävimme pyöreässä tornissa syömässä, jota en voi valitettavasti suositella.  Kyseisen ravintolan palvelu on erittäin huonoa, ja ilmeisemmin siellä tarjoillaan edellisten asiakkaiden viinit seuraaville. Saimme nimittäin jääkaapissa seisoneet punaviinit, jota maistuivat väljähtyneille. Mainittuamme, että tahdomme viinin lämpimän, viini keitettiin.  No , yllättäin emme juoneet niitä. Matkailu avartaa..
Matkan pääkohde oli Monrepos-puisto , joka oli kaunis omassa ränsistyneisyydessäänkin.  Puistoa voi suositella , mutta sään pitäisi olla ehkäpä hieman lämpimämpi, sillä puisto sijaitsee meren rannalla ja kun mereltä tuulee, niin siellä on kylmä. Uskoisin, että 10 vuoden päästä puiston tila on huomattavasti parempi, sillä puistolle on myönnetty kunnostusrahaa ilmeisemmin Maailmanpankin toimesta.

 

Surullisen kuuluisa viini ylhäällä.

 Monrepos-puiston kartanon päärakennus ylhäällä.  Suljettu ja perin ränsistynyt.

Niin ja ne leivokset. Nam. Löydettiin siis hyvä kahvila Viipurista.

Jos menen seuraavan kerran Viipuriin menisin Viipurin linnaan tai eremitaasiin

Urosvöitä, sotkua ja sukkaa

Tein pyynnöstä urosvöitä ranskanbulldogeille. Nämä ovat siis vöitä,  joita laitetaan uroksille , etteivät merkkaile pitkin asuntoa. Mielestäni yllättävän kätevä ajatus.

 

 Materiaalina kaapista löytyneet PUL- ,velour-, frotee- ja trikoopalat.

Urosvyö suljettuna ja alla avattuna. Kiinnityksenä leveä tarranauha. Aikaa vyöhön menee kaikkiaan noin 45 minuuttia (kankaiden valitseminen, leikkaus, saumurointi, ompelu ja langanpäiden päättely). Ei hankala homma ollenkaan.

Kodissamme asustaa kaaos ( jälleen tai edelleen). Siirsimme alakerrasta kaapin yläkertaan, jotta mieheni ja minä saatiin omat vaatekaapit. ( Ei tosiaan ole hauskaa jakaa vaatekaappia henkilön kanssa, jolla on huomattavasti enemmän vaatteita kuin itsellä. Jotenkin ne omien vaatteiden tila vain kutistuu kutistumistaan. )

Alkuperäisenä ajatuksena oli ostaa yksi kaappi lisää, mutta tämä koko on Ikeassa lopetettu, joten siirto hommiin jouduttiin. Kaapin siirrossa meni 5 tuntia, sillä kaappi piti tietenkin purkaa osiin, ja lampun paikkaakin piti meidän siirtää. Niin ja vaatteet niistä laatikoista kaappeihin ja sängyn siirtokin piti tehdä.. Ei ihan pikku homma siis. 

Yläkertasta puuttuu lamppu nukkumistilasta, ja tietysti pikku tuunaus.  Kunhan yläkerta on valmis laitan tänne siitä kuvia. 

Sotkukuvien tarkoituksena on muistuttaa minua siitä, että kun saan kaiken valmiiksi, niin se tosiaan kannatti.

 Ja ne sukat, oi ne on kerrankin ihanat ja sopivat. Ainoa miinus on , että tuo harmaa lanka pörröttyy käytössä. Onhan se tietysti niinkin, että halvalla ei saa parasta.